Jokainen linkouspäivä tuotti erimakuisen näytepurkin ja värit vaihtelivat niin, ettei linkoaja ollut uskoa silmiään. Linkosimme vanhaan tapaan eri aikaan ja eri paikoista kertyneitä hunajia erillään. Ensimmäinen näyte on oikealla alhaalla.
Hunaja ei todellakaan ole aina samanlaista. Tuo tumma ”mörköhunaja” on peräisin kuminapellolta ja on vahvan tymäkkää, kuitenkin ilman tattarin maanläheistä makua, vaalean vihreä taas taitaa sisältää enimmäkseen apilaa ja sitä on sekä kirpeänä että mietona versiona.
Lemmensillan luomumehiläiset lensivät Orimattilan, Pukkilan ja Myrskylän alueella ja tuottivat kotipuutarhoille ja viljelyksille parin sadan tuhannen euron hyödyn pölyttämällä satokasveja; pölytystyön arvohan on tutkimusten mukaan kymmenkertainen hunajan arvoon verrattuna.
Siinä syy käyttää kotimaista hunajaa!
Ja näitähän saa syksyn ja talven mittaan Hunajapuodistamme.