Kaikki alkoi siitä, kun...

 Kun ei oikein tunnettu ketään mehiläistarhaajaa, niin kaupasta kannettiin purkkeja sitten. Hunajaa kului paljon, ja tuli mieleen, että mitäpä jos…

Muutaman vuoden mietinnän jälkeen tuumasta toimeen: Vanha koulukaveri antoi parin tunnin pintaraapaisun aiheeseen, sitten luettiin tuhatkunta sivua alan perusopuksia, ja sitten odotettiin kevättä.

Muutaman episodin jälkeen pihassa oli viitisen pesää, joilla pääsi soveltamaan kirjatietoa käytäntöön.

Nyt on perin vaikea käsittää, että perustaitojen omaksuminen oli niin hankalaa: Miten erottaa peitetty hunaja ja peittosikiöt tai  siitepöly ja hunaja? Minkä näköisiä ovat emon munimat munat? Onko niitä pesässä vai ei? No onneksi nuo asiat ovat nyt rutiinia, ja alan piireissä voi esiintyä jo rehvakkaan kokeneena tarhurina, vaikka koko ajan on opittava uutta, yleensä ”kantapään kautta”.

Ensimmäisenä kesänä muutamat pesät monistuivat vajaaksi kahdeksikymmeneksi, toisena kesänä vajaaseen neljäänkymmeneen, ja kolmantena pesiä oli jo kuusikymmentä. Nykyään pesämäärä vaihtelee 80 ja 110 välillä.

Kaikki osapuolet eivät aina ole innoissaan 14 tunnin pesäkierroksista tai tuhannen kennokehän kasausurakoista. Luomuhunajan tuottamisen aloittamisesta päästiin kuitenkin oitis yhteisymmärrykseen. Saatiin noille lapsenlapsille takuupuhdasta hunajaa, kun se itse tuotetaan. Siinä sivussa tulee näköjään itseoppineille tarhureille huonoinakin kesinä reilusti satoa niin, että myyntiinkin riittää.

Lemmensillan luomuhunajalla on pitkät perinteet, jo vuodesta 2013!

Maaliskuussa 2019

Hunajatarhurit Tuula ja Perttu Kontu

Voit jakaa tämän artikkelin!