Mehiläisistä

Mehiläisen salatut taidot

Vuosia mehiläisten seurassa on kertynyt kosolti. Edelleen joka kesä saamme ihmetellä, miten mehiläisyhteiskunnalta löytyy lääkkeet jos jonkinlaiseen tilanteeseen. Miten noin pieni elukka ison ryhmän osana tuntuu toimivan älykkäästi ja epäitsekkäästi vain kotijoukkoja ajatellen.

Hunajaa ei kerry, jos mehiläisillä menee huonosti. Siksi mehiläishoitajan katse on koko ajan tulevaisuudessa: ei tässä, vaan ensi vuodessa. Mehiläisten pitää pystyä talvehtimaan ja heräämään seuraavaan kevääseen voimakkaana yhdyskuntana, ja siitä on huolehdittava nyt!

Luonto on antanut mehiläiselle moninaiset keinot selvitä. Toivottavasti tämä artikkeli hiukan avaa mehiläisen monelta salattua elämää.

Kotini on linnani!

Mehiläisyhdyskunta ei hylkää pesäänsä missään tilanteessa. Sen jokainen jäsen pystyy suunnistamaan takaisin kotiin maailman ääristä, vaikkei tie olisi tuttu.

Kuningatar ja toukat ovat mehiläiselle kaikki kaikessa eikä niitä hylätä. Mehiläiset kyllä pyrkivät parveilemalla eli yhdyskunnan jakautumisella lisääntymään, mutta kotipesä säilyy aina miehitettynä.

Mehiläisten kesä kuluu meden keräämisessä ja talviruoan varastoimisessa. Ne osaavat varastoida myös proteiinipitoista siitepölyä talven yli, jotta pesän väkiluvun lisääminen voi alkaa jo keväthankien aikaan kun mitään muuta ruokaa ei ole saatavilla.

Hoitaja voi päästä hunajaosingoille sopeutumalla mehiläisten rytmiin ja avustamalla niitä parhaansa mukaan.

Ketä siellä pesässä asuu?

Mehiläispesässä on yksi kuningatar, jota kutsutaan emoksi. Sen tehtävä on munia ja hiukan säädellä pesän elämää. Muutama päivä kuoriutumisensa jälkeen nuori emo lähtee pariutumislennolle, ja palattuaan pesään se ei sieltä poistu ellei se parveilun yhteydessä joudu johdattamaan pesän lentäviä jäseniä uuteen kotiin. Emo voi elää viisikin vuotta, ja sinä aikana se voi tuottaa ehkä miljoona jälkeläistä. Emoa joutuu tarhuri usein etsimään pesästä, ja siksi se merkitään pienellä väritäplällä.

Työläismehiläiset ovat tyttöjä myös, niitä on keväällä pesässä 5.000-10.000, loppukesästä jopa 100.000. Työläisen elämä on kesällä vain vajaan kahden kuukauden mittainen. Se alkaa kennojen siivoustöillä ja toukkien hoidolla, etenee sitten kennoston rakentamiseen ja hunajan valmistukseen sekä vartiointitehtäviin. Lopuksi seuraa medenkeräysvaihe, joka jatkuu kunnes siivet eivät enää kanna, jossain 800 kilometrin ja viiden hunajagramman kohdalla.

Syksyllä syntyvät mehiläiset elävät talven yli, ehkä 8 kuukautta.

Kesällä pesässä on myös muutama sata kuhnuria, poikamehiläisiä. Kuhnurin tehtävä on hedelmöittää nuori emo. Kuhnurin elämä päättyy tehtävän täytyttyä. Loput kuhnurit häädetään syksyllä ulos kuolemaan, kun niistä ei ole enää hyötyä yhdyskunnalle.

Emolla on taito munia sekä hedelmöittyneitä munia, joista tulee naaraita, työläisiä tai kuningattaria, että hedelmöittymättömiä munia, joista tulee kuhnureita eli koiraita.

Työläinen ja emo kehittyvät siis samanlaisesta munasta. Ainoa ero on, että emoksi kehittyvä muna on alas aukeavassa kennossa, kun työläistoukka kasvaa vaakasuorassa kennossa. Ruokkijamehiläiset syöttävät emotoukalle emomaitoa, erityistä ravintoa, joka on yksi syy siihen, että toukka kasvaa emoksi.

Kuhnuri kehittyy hiukan isommassa kennossa.

Katso video

Mehiläispesän vuosi

Talven mehiläiset viettävät hiljaiseloa pallomaisessa muodostelmassa pesässään sokeria tai hunajaa täynnä olevien kennojen välissä. Pallon keskiosissa on lämpöä pakkasillakin vähintään 20 astetta, ja siellä pesän kuningatar viettää aikaansa. Pallo siirtyy pesässä talven mittaan, jotta mehiläiset pääsevät käsiksi varastoituun ruokaan. Lämpöä syntyy yksittäisten mehiläisten jännittäessä lentolihaksiaan. Ruokaa kuluu kuukausittain pari kiloa, mutta keväällä kulutus kasvaa jyrkästi emon ryhdyttyä munimaan. Siitä kun viimeiset medet kannettiin pesään elokuun lopussa siihen kun raita kukkii huhtikuun puolivälissä , pesä kuluttaa noin 24 kiloa sokeria.

Kevätlämpimillä alkaa pesän kasvu. Mehiläiset tähtäävät siihen, että pääsatokaudella juhannuksesta kolmisen viikkoa eteenpäin pesässä olisi maksimaalinen joukkue keruukuntoisia mehiläisiä. Emo munii 2000 munaa päivässä maaliskuulta asti. Mehiläisen kehitys munasta aikuiseksi vie 21 päivää, ja siitä 20 päivän kuluttua se on valmis medenkeruuseen.

Kesän mittaan mehiläiset kuluttavat paljon hunajaa ravinnokseen. Osa kuitenkin menee talvivarastoon siitepölyn kera. Suomessa kukat kukkivat nopeasti, muutamassa viikossa, ja kaikki yhtaikaa. Elokuussa ei enää paljoa mettä kerätä, ja mehiläiset keskittyvät hunajan kuivaamiseen ja peittämiseen vahakannella.

Hoitaja korjaa hunajat pesistä heinäkuun lopun ja elokuun alun aikana. Heti hunajanoton jälkeen pesille annetaan sokeriliuosta ravinnoksi. Sen mehiläiset varastoivat nopeasti hunajasta tyhjennettyihin kennoihin ja peittävät vahakannella, jotta se säilyy hyvin. Pesään jää yleensä kilotolkulla hunajaakin talveksi.

Kun kylmät alkavat, mehiläiset eivät enää poistu pesästään. Tarhuri varustelee pesän talveen:

katto on yleensä hengittävä ja pohja voi olla melko tuulettuva, koska kosteutta ei saa pesään kertyä
hiiriverkot estävät hiirien menon pesään
tikkasuojaus tarvitaan, koska ne tekevät helposti reikiä pesän kylkeen

Lukuja ja tekniikkaa

Pölytystyö

Mehiläinen pölyttää kasveja mettä kerätessään. Sadonlisäyksen arvo on kymmenkertainen mehiläisen tuottamaan hunajaan verrattuna. Kotimaiset mehiläiset pölyttävät meidän kaikkien omenapuut. Maista kotimaista hunajaa!

Mehiläinen

Mehiläisen paino on alle 0,1 grammaa. Hyötykuormaa voi olla 40% painosta. Mesi kerätään parin kilometrin säteeltä, mutta jopa 10 kilometrin etäisyyskin on mahdollinen. Mehiläinen lentää n. 30 km/h, päivässä kymmenkunta lentoa, yhteensä 50 kilometriä. Elämänsä aikana se lentää 800 km ja kerää teelusikallisen hunajaa.

Sato

Pesästä saa hunajaa keskimäärin 39 kg. Lemmensillan paras pesäsato on 130 kg ja paras keskisato 75 kg. Jos kesän sää ei satu kohdalleen, voi tarhuri jäädä nuolemaan näppejään…

Lämpötilat

Pesän sikiötilan lämpötila on vakio 35 astetta. Mehiläiset huolehtivat tästä tarkasti joko lämmittämällä pesää lentolihaksiaan värisyttämällä tai tuulettamalla pesää huolella. Talvella talvipallon sisälämpö on 25 astetta ja pinnalla olevien mehiläisten lämpö on 8 astetta. Ruokaa kuluu talven aikana 24 kiloa. Mehiläiset lentävät 10 asteen lämmössä.

Aikoja

Työläisen kehitys munasta aikuiseksi vie 21 päivää ja kuhnurilla kuluu 24 päivää. Yllättäen emolla aika on vain 16 päivää.

Paikoitustarkkuus

Mehiläinen pystyy viestimään mesipaikan sijainnin kollegoilleen pesässä. Koordinaatit ovat hyvin tarkat, luokkaa 10 metriä kilometrin päässä. Tämän seurauksena tarhurin pihalle auki unohtama hunajalaatikko on pian tyhjä: kilometrin päässä olevan pesän jäsen on matkoillaan havainnut makean apajan, lentänyt lastinsa kanssa pesälle, tanssinut viestitanssin kavereilleen, ja koko joukkue on alle varttitunnissa tyhjentämässä laatikkoa.

Rakennustaito

Mehiläiskenno on mehiläisen keksimä monikäyttörakenne. Hyvin vähällä materiaalimäärällä syntyy luja ja helppokäyttöinen tilaratkaisu. Mehiläinen käyttää kennoa toukkien kasvattamiseen sekä hunajan ja siitepölyn varastoimiseen.

Logistiikka

Mehiläinen on melkoinen monitaituri. Lentokyvystä ja hyötykuormasta jo mainittiin. Se näkee maailman mesisilmin, joilla korjuukypsä kukka paljastuu nopeasti. Pitkän kielen avulla se pystyy nopeasti täyttämään mahansa medellä. Toinen mehiläinen ei tule samoille kukille aivan lähiaikoina, koska kukkiin jää ”jälki” edellisestä käynnistä. Entsyymeillään mehiläinen pystyy lentorahtauksen aikana esikäsittelemään meden. Se pystyy tyhjentämään varastosäiliönsä nopeasti toiselle mehiläiselle. Jaloissaan se pystyy kantamaan mahtavat pallot siitepölyä. Sillä on vahageneraattori vatsasuomujensa raoissa, joista tarvittaessa saa rakennusainetta pesän korjaukseen. Lisäksi se pistimensä avulla suojelee pesää asiattomilta vierailta.

Kemia

Mehiläiset keräävät eri kasvien siitepölyt erikseen. Kennostoissa näkee puna-sini-kelta-violetti-musta-valkokirjavia täpliä. Mehiläiset tarvitsevat eri ikäisille toukille erilaisia proteiinikoostumuksia. Siksi ne sekoittavat eri siitepölyjä tarpeen mukaan.

Bakteriologia

Pesän ilmasto on kostea, lämmin, makea, pienten tassujen pölyjälkiä täynnä; siis mahdollisimman altis homeille, bakteereille ja muille pöpöille. Vaan nepä eivät pesässä kasva. Mehiläiset päällystävät pesänsä kaikki pinnat propoliksella, joka on antibakteerista suoja-ja rakennusainetta, toiselta nimeltään kittivahaa. Sitä ne valmistavat puiden silmujen hartsista ja vahasta ja lisäävät vielä hiukan omia uutteitaan.

Tarina jatkuu

Tarina ei pääty tähän, vaan jatkuu paremmalla ajalla.