Tiedättehän, että hunajan maku tulee niistä kasveista, joista mesi on peräisin. Kesä oli erikoinen, kun syyspuolella vasta lämpeni ja lämmintä jatkui pitkään. Hunajan makukin kertoo poikkeuksellisesta kesästä.
Meillä lingottiin noin 12 erää hunajia. Oli pari testikierrosta kaikki tarhat yhdistäen, sitten tarhakohtaiset ensimmäiset, sitten pääsato tarhakohtaisesti ja muutamia jälkikierroksia. Näitä sitten ymppäyksen ja kiteyttämisen yhteydessä vielä yhdisteltiin.
Muutama päivä sitten avasimme aamiaispöydässä purkin viimeisestä pakkauserästä, joka on peräisin myöhään tietyiltä tarhoilta kerätystä hunajasta. Uusi tuoksu kiinnitti heti huomion: kirpeää särmää ja vahvahkoa aromia.
Kanervaa!
Kokenut kollega totesi saaneensa lähitarhalta talteen myös villitattarihunajaa, ja sitäkin saattaa olla näissä Lemmensillan hunajissa joukossa. Jos hunajaa maistellessa mieleen tulee mallasaromi ja maalaistalon piha, se on sitä. Tattaria.
Kanervan vivahteita on puolessa hunajastamme, tattaria on huomattu kahdessa erässä, tuolta Myrskylän suunnasta. On meillä sitä normaalia mietoa apila-vadelma-horsma -tyyppistä hunajaakin, mutta todennäköisesti huomaatte noita uusiakin aromeja tämän vuoden hunajissa. Rohkeasti maistelemaan!